Urheiluakatemiasta kohti maailman kärkeä

Heidi Nikkinen tähtää kohti maailman huippua niin ampuma- kuin maastohiihdossakin. Urheiluakatemia mahdollistaa lähes ammattimaisen harjoittelun.

Urheiluakatemia on yhteistyöverkosto, joka yhdistää kilpaurheilijat, oppilaitokset ja urheiluseurat. ”Tavoitteena on luoda akatemiaurheilijoille korkeatasoinen harjoitteluympäristö opiskelun oheen omalla kotiseudulla”, kertoo akatemiajohtaja Timo Pahkala. Vuonna 2008 perustettu Kouvolan Urheiluakatemia mahdollistaa harjoittelun kaikissa Kouvolan toisen asteen oppilaitoksissa, ammattikorkeakoulussa sekä yläkouluissa. Akatemiatoiminta ulottuu Kouvolan alakouluihin asti liikuntakerhojen muodossa. Akatemiassa on urheilijoita lähes kolmestakymmenestä eri lajista, kuten golfista, pesäpallosta, räpyläuinnista ja taitoluistelusta.

Minnesotasta Kouvolan laduille

17-vuotias Heidi Nikkinen opiskelee Kouvolan Yhteislyseossa ensimmäistä vuotta ja on mukana maastohiihtoliiton alle 18-vuotiaiden valmennusryhmässä. ”Olin liikuntaluokalla yläasteella, kun opinto-ohjaaja puhui urheiluakatemiasta. Onneksi pääsin mukaan, koska muuten koulun ja harjoittelun yhdistäminen olisi lähes mahdotonta”, miettii Heidi. Kun akatemiatreenit lasketaan mukaan, tulee harjoituskertoja yhteensä noin yhdeksän viikossa. ”Hiihtotreenejä on viikossa viidet tai kuudet. Lisäksi on fysiikkaharjoituksia muiden lajien kanssa yhdessä. Esimerkiksi ketteryys ei ole vahvuuteni, joten on hyvä, kun vieressä on kirittäjänä kaveri, joka tekee paremmin”, Heidi naurahtaa.

Kipinä hiihtämiseen syttyi Minnesotassa, jossa Heidi asui perheensä kanssa pari vuotta. Maastohiihdon lisäksi hän pääsi kokeilemaan ampumahiihtoa, joka tuntui myös heti omalta lajilta. Perhe muutti takaisin Kouvolaan Heidin ollessa ala-asteella eikä Kouvolassa ollut ampumahiihtotoimintaa tuolloin. Niinpä lajeiksi valikoituivat ensin maastohiihto ja ampuminen. Kun ampumahiihtotoiminta käynnistyi Kouvolan Hiihtoseurassa, lähti Heidi heti mukaan.

Tähtäimessä maailman huippu

Heidi tähtää ammattiurheilijaksi ja hänellä on selkeä suunnitelma, miten päästä tavoitteeseen: ”Treenimääriä nostetaan pikkuhiljaa. Vielä ei ole kiire, sillä minun lajeissani ollaan huipulla yleensä noin 25-vuotiaana. Jotta olisin silloin huipulla, täytyy tietyt välietapit saavuttaa ensin. Viime vuonna olin jo mukana ampumahiihdon nuorten MM-kisoissa 19-vuotiaiden sarjassa. Sinne pitäisi päästä uudelleen viimeistään parin vuoden kuluttua.”

Mikäli tie ammattiurheilijaksi nousee pystyyn, on Heidillä toinenkin varsin kunnianhimoinen suunnitelma: ”Unelmoin myös lääketieteelliseen pääsystä. Kirurgin ammatti kiehtoo, koska se on tarkkaa ja merkityksellistä työtä eivätkä työpäivät varmasti ole samanlaisia.” Heidi suhtautuukin urheilun lisäksi myös opiskeluihin tosissaan ja on päättänyt suorittaa lukion neljässä vuodessa. ”Itselläni oli ensin kunnianhimoisempikin suunnitelma, mutta totesimme yhdessä opinto-ohjaajani kanssa, että tämä on hyvä tahti,” Heidi miettii.

Pelkkä urheileminen ei riitä

Heidi tiedostaa, että hyvät suoritukset urheilussa eivät pelkästään riitä huipulle pääsyyn. Taloudellisesti suurimmat tukijat ovat tähän saakka löytyneet kotoa, mutta pikkuhiljaa Heidille on löytynyt myös sponsoreita. Tähän saakka sponsoreiden hankinnasta ovat vastanneet vanhemmat ja joitain yhteistyökumppaneita on tullut seuran kauttakin.

”Urheiluakatemian kautta on tulossa koulutusta tähänkin puoleen ja lisäksi maajoukkueen leireillä meillä on ollut mediakasvatusta”, kertoo Heidi ja jatkaa: ”Nykyisin ei enää riitä, että sponsorin logo näkyy hiihtopuvussa, vaan on oltava itse aktiivinen esimerkiksi sosiaalisessa mediassa ja mietittävä, millaisen kuvan antaa itsestään julkisuudessa.”

Yhdysvalloissa vietetyt vuodet antoivat Heidille muitakin eväitä urheilun lisäksi. ”Siellä opeteltiin jo pienenä koulussa esiintymistä ja rohkaistiin kertomaan selkeästi omista asioista. Lisäksi hyvä kielitaito karttui kuin itsestään, missä auttoi myös se, että meillä oli Suomessa au-paireja”, kertoo Heidi, joka puhuukin kolmen pikkusisaruksen kanssa aina englantia, vaikka perhe on kokonaan suomalainen.

Suomalaisessa koulussa Heidiä ihmetyttää se, miten vähän siellä opiskellaan jokapäiväisessä elämässä tarvittavia taitoja: ”Ihan jokaisen pitää oppia hoitamaan esimerkiksi omaa talouttaan, mutta sitä opiskellaan todella vähän verrattuna vaikkapa uskontoon, jonka opiskelu alkaa jo ensimmäisellä luokalla ja jatkuu läpi koulun.” Heidi kertoo käyttävänsä itse Visa Electron -korttia, mutta muuten raha-asiat ovat vielä vanhempien hoidossa: ”Olen kyllä säästäväinen, mutta pitäisi pikkuhiljaa alkaa perehtyä enemmän omaan talouteen.”

Teksti: Satu Temonen

Kuvat: Johannes Wiehn

OP sosiaalisessa mediassa